Spektrialueet: UV-C:stä IR-C:hen
UV-C:n, UV-B:n, UV-A:n, näkyvän säteilyn ja infrapunan rajat eivät perustu fysiikkaan. Ne ovat määriteltyjä – ja ne poikkeavat standardista toiseen. Jokaisen, joka määrittää irradianssin spektrialueelle, on tiedettävä, mitä käytäntöä käytetään: kansainvälisen ja yleisen yhdysvaltalaisen määritelmän välillä on viisi nanometriä UV-B-rajalla, ja ne ratkaisevat, kuuluuko lukema yhteen alueeseen tai toiseen.
Tällä sivulla esitetään luokitus DIN/ISO 20473 -standardin mukaisesti ja kerrotaan, missä CIE:n, WHO:n ja Yhdysvaltain käytäntö poikkeavat siitä.
Spektrialueet standardin DIN/ISO 20473 mukaan
| Nimitys | Tunnus | Aallonpituusalue |
|---|---|---|
| Ultravioletti C | UV-C | 100–280 nm |
| joista tyhjiö-UV | VUV | 100–200 nm |
| joista Far-UVC | – | 200–230 nm (ei standardin mukainen luokka, käytännössä yleisesti käytetty nimitys) |
| Ultravioletti B | UV-B | 280–315 nm |
| Ultravioletti A | UV-A | 315–380 nm |
| Näkyvä säteily | VIS | 380–780 nm |
| Infrapuna A | IR-A | 780–1400 nm |
| Infrapuna B | IR-B | 1400–3000 nm |
| Infrapuna C | IR-C | 3000 nm – 1 mm |
| joista keski-infrapuna | MIR | 3000–50 000 nm |
| joista kauko-infrapuna | FIR | 50 000 nm – 1 mm |
Muut standardit ja spektrialueiden luokitukset
Joillakin fotobiologian alueilla aallonpituusalueet jaetaan väleihin 200 nm–290 nm, 290 nm–320 nm ja 320 nm–400 nm. Näitä aallonpituusalueita kutsutaan toisinaan (virheellisesti) UV-A-, UV-B- ja UV-C-alueiksi. Ultraviolettisäteilyä, jonka aallonpituus on alle 180 nm, kutsutaan vakuumi-UV-säteilyksi. On huomattava, että säteilyä välillä 380 nm–400 nm kutsutaan näkyväksi säteilyksi, vaikka tämä aallonpituusalue kuuluu määritelmän mukaan myös UV-säteilyn alueeseen.
Auringonsäteilyltä suojaavissa standardeissa, esimerkiksi yleiskäyttöön tarkoitetuissa aurinkolaseissa, UV-A:n yläraja oletetaan toisinaan olevan 380 nm. Standardeissa, joissa on suojausvaatimuksia keinotekoisista lähteistä tulevaa säteilyä vastaan, UV-A:n ylärajaksi oletetaan tavallisesti 400 nm, mikä on yhdenmukaista CIE:n määritelmän kanssa. Ylärajaa 400 nm käyttävät muun muassa ICNIRP, ACGIH, Maailman terveysjärjestö (WHO) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta keinotekoisen optisen säteilyn vaaroilta.
Joissakin sovelluksissa ultraviolettispektri on jaettu myös "kauko-ultraviolettiin", "vakuumi-ultraviolettiin" ja "lähi-ultraviolettiin"; rajat vaihtelevat kuitenkin väistämättä sovelluksen mukaan (esim. meteorologiassa, optisessa suunnittelussa, fotokemiassa ja lämpöfysiikassa).
Yhteenvetona voidaan todeta, että spektrialueiden luokittelu UV-säteilyyn, valoon ja IR-säteilyyn on sovelluskohtaista.
UV-säteilyn normatiivinen luokittelu
Ultraviolettisäteilyn (UV) luokittelu spektrialueisiin vaihtelee standardista ja käyttötarkoituksesta riippuen. UV-säteilyn eri spektrialueet ja niiden luokittelu eri standardeissa sekä niiden erityiset käyttötarkoitukset on kuvattu yksityiskohtaisesti alla.
Kansainvälinen standardointijärjestö (ISO), Saksan standardointilaitos ja muut organisaatiot, kuten CIE, ovat määritelleet spektrialueet käyttötarkoituksia varten. Ne eivät aina ole samat. Yleisin luokittelu on kuitenkin seuraava:
UV-säteilyn spektrialueiden luokittelu IR-säteilyyn asti CIE:n e-ILV:n ja standardin CIE S 017/E:2020 ILV mukaan:
Seuraavilla standardeilla on oma UV-säteilyn spektrialueiden luokituksensa
DIN EN ISO 24444:2022-07 Kosmeettiset valmisteet, erityisesti aurinkosuojatuotteiden testausmenetelmät ja aurinkosuojakertoimen in vivo -määritys
DIN EN ISO 24443:2022-08 Kosmeettiset valmisteet, sovellus aurinkosuojatuotteiden testausmenetelmien alalla
DIN EN ISO 24442:2022-10 UVA-aurinkosuojakertoimen määritys
DIN EN ISO 18369-1:2018-04 Silmäoptiikka - Piilolinssit - Osa 1: Määritelmät, piilolinssimateriaalien luokitus ja suositukset piilolinssien merkintätavasta
DIN EN 16981:2021-12 Fotokatalyysi - Termien sanasto;
DIN EN IEC 62471-7; VDE 0837-471-7:2024-04 Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus
ISO 20473:2007-04 Optiikka ja fotoniikka - Spektrikaistat
DIN EN 16782:2016-07 Kulttuuriperinnön säilyttäminen - Huokoisten epäorgaanisten materiaalien puhdistus - Laserpuhdistusmenetelmät kulttuuriperinnölle
DIN EN ISO 4007:2020-01 Henkilönsuojaimet - Silmien ja kasvojen suojaus
DIN EN ISO 29464:2020-09 Ilman ja muiden kaasujen puhdistus
DIN EN ISO 9488:2022-12 Aurinkoenergia
DIN EN 13758-1:2007-03 Tekstiilit - Suojaominaisuudet auringon ultraviolettisäteilyä vastaan - Osa 1: Testimenetelmä vaatetustekstiileille
DIN EN ISO 105-A08:2003-01 Tekstiilit - Värinkestotestit - Osa A08: Kolorimetrian sanasto
DIN EN ISO 14692-1:2018-02 Öljy- ja maakaasuteollisuus - Lasikuituvahvisteiset muoviputket (GRP) - Osa 1: Termit, symbolit, sovellukset ja materiaalit
DIN EN 1330-1:2015-05 Rikkomaton aineenkoetus - Terminologia
Voitte ladata yllä mainittujen standardien spektrialueiden luettelon täältä
Missä käytännöt eroavat toisistaan
| Band | DIN/ISO 20473 | CIE S 017 (ILV) | WHO and ICNIRP | USA (EPA, photobiology) |
|---|---|---|---|---|
| UV-C | 100–280 nm (käytännössä 200–280 nm) | 100–280 nm | 100–280 nm | 100–290 nm |
| UV-B | 280–315 nm | 280–315 nm | 280–315 nm | 290–320 nm |
| UV-A | 315–380 nm | 315–400 nm | 315–400 nm | 320–400 nm |
| Näkyvä valo | 380–780 nm | alaraja 360–400 nm, yläraja 760–830 nm | ei määritelty | 400–700 nm |
Tutustukaa spektrialueisiin interaktiivisesti
Selain seuraa CIE S 017 (ILV) -standardin luokitusta ja näyttää jokaisen aallonpituuden spektrialueen, siihen liittyvät suureet ja tyypillisen lähteen. Siellä missä käytännöt poikkeavat toisistaan – esimerkiksi 380–400 nm:n alueella, jonka standardi määrittää kuuluvaksi sekä UVA-alueeseen että näkyvän valon alueeseen – tämä mainitaan erikseen.
Miksi rajat eroavat toisistaan
315 vastaan 320 nanometriä. Kansainvälisesti standardoitu raja UV-B:n ja UV-A:n välillä on 315 nm. Yhdysvaltalaiset fotobiologian ja EPA:n julkaisut jakavat rajan pääosin 320 nm:n kohdalle. Ero johtuu eryteema-toimintaspektristä: toimintakäyrä laskee useita kertaluokkia välillä 300–330 nm, ja rajan sijainti on sopimuskysymys, ei mittaustulos. Käytännössä tämä tarkoittaa: lukema mW/cm² UV-B ei ole vertailukelpoinen ilman tietoa siitä, mihin luokitteluun se viittaa.
380 vastaan 400 nanometriä. DIN/ISO 20473:n mukaan UV-A päättyy 380 nm:iin – tämän standardin mukaan näkyvä säteily alkaa siitä, ja optinen spektri jaetaan aukottomasti. Työterveys- ja turvallisuuskäytäntö käyttää sen sijaan 400 nm:ää: ICNIRP, ACGIH, Maailman terveysjärjestö ja EU:n direktiivi 2006/25/EY keinotekoisesta optisesta säteilystä asettavat UV-A:n ylärajan siihen. Aurinkosäteilyltä suojaavat standardit – esimerkiksi aurinkolasit – palaavat toisinaan 380 nm:iin.
Käytännössä: jokainen, joka työskentelee UV-LEDien kanssa aallonpituudella 395 tai 405 nm, toimii juuri tällä rajalla. ISO 20473:n mukaan kyseessä on näkyvä säteily, ICNIRP:n mukaan UV-A, jolle on asetettu altistusraja-arvo – ja molemmat lukemat esiintyvät rinnakkain samoissa testiraporteissa.
100 vastaan 200 nanometriä. Molemmat luvut ovat oikeita; ne palvelevat vain eri tarkoituksia. Kansainvälinen luokittelu DIN/ISO 20473:n ja CIE S 017:n mukaan asettaa UV-C:n alueelle 100–280 nm. Käytännön luokittelu alkaa 200 nm:stä, koska happi absorboi säteilyä sen alapuolella: noin 200 nm:n alapuolella UV ei enää etene ilmassa, vaan hajottaa happea ja muodostaa otsonia. Säteilytysjärjestelmää suunnitteleva tai anturia valitseva työskentelee siis alueella 200–280 nm; standardiin viittaava puolestaan alueella 100–280 nm.
Mitä tämä tarkoittaa mittauksen kannalta
UV-anturi ei mittaa "UV-A":ta. Se mittaa painotetun summan oman spektrisen herkkyytensä mukaan, ja tällä käyrällä on pehmeät reunat, jotka eivät koskaan täsmää tarkalleen standardin rajan kanssa. Kaksi anturia, joissa molemmissa on merkintä "UV-A", voivat antaa erilaisia lukemia samasta lampusta – ei siksi, että toinen olisi väärässä, vaan siksi, että ne painottavat eri tavalla.
Tästä seuraa kolme asiaa jokapäiväiseen työhön:
- Jokaisen lukeman rinnalla tarvitaan anturin spektrinen alue, ei vain lyhenne. Opsytec-anturien alueet on lueteltu UV-anturisivuilla.
- Kapeakaistaisilla lähteillä – UV-LED-valoilla – huippuaallonpituuden sijainti suhteessa anturin reunaan ratkaisee lukeman. Spektroradiometri on tässä tapauksessa turvallinen valinta.
- Lukemat ovat vertailukelpoisia vain jäljitettävän ISO 17025:n mukaisen kalibroinnin ansiosta.
Taustalla olevat käsitteet – mitä UV-säteily on, miksi "UV-valoa" ei tarkkaan ottaen ole olemassa ja mitkä standardit käyttävät omia luokituksiaan – käsitellään sivulla Mitä UV-säteily on, jossa on myös ladattavissa luettelo standardeista, joissa on eriäviä spektrisiä alueita.
Ladattavaksi: Spektriset alueet ja standardit PDF-tiedostona – luettelo standardeista, jotka määrittelevät omat spektriset alueensa, kunkin rajat mukaan lukien. Suureisiin ja yksiköihin: radiometriset suureet säteilytehoa, irradianssia ja annosta varten, fotometriset suureet valovirtaa, valaistusvoimakkuutta ja luminanssia varten.
Standardit käsittelevät spektrisäteilyn mittausta; säteilylähteitä spektrisäteilyn mittauksiin ja säteilyfysiikkaa optiikan alalla ja valaistustekniikassa
Spektrialueiden luokittelu standardin ISO 21348:2007 mukaan
Seuraava taulukko antaa yksityiskohtaisen yleiskatsauksen UVA-, UVB- ja UVC-spektrialueista nanometreinä (nm) ja ottaa huomioon lentoteollisuuden erityiset sovellusalueet. Sitä käytetään auringonsäteilyn määrittämiseen luonnollisissa ja keinotekoisissa ympäristöissä, ja sitä käytetään lentoteollisuuden suunnittelussa.
| nimi | Spektrialue |
| Vacuum-UV, VUV | 10 nm to 200 nm |
| Extreme UV, EUV | 10 nm to 121 nm |
| FUV, FAR Ultraviolet | 122 nm to 200 nm |
| Ultraviolet C, UVC | 100 nm to 280 nm |
| Ultraviolet B, UVB | 280 nm to 315 nm |
| Near Ultraviolet, NUV | 300 nm to 400 nm |
| UV-A | 315 nm to 400 nm |
| Näkyvä valo, VIS | 380 nm to 760 nm |
| Purppura | 360 nm to 450 nm |
| Sininen | 450 nm to 500 nm |
| Vihreä | 500 nm to 570 nm |
| Keltainen | 570 nm to 591 nm |
| Oranssi | 591 nm to 610 nm |
| Punainen | 610 nm to 760 nm |
| Infrapuna, IR | 760 nm to 1000000 nm |
| Lähi-infrapuna, IR-A | 760 nm to 1400 nm |
| Keski-infrapuna, IR-B | 1400 nm to 3000 nm |
| Kauko-infrapuna, IR-C | 3000 nm to 1000000 nm |
100 nm:n lisäksi yllä olevissa taulukoissa annetaan myös 200 nm UV-C:n rajaksi. Se on käytännön raja: alle noin 200 nm:n happi absorboi säteilyä, se ei enää etene ilmassa vaan muodostaa sen sijaan otsonia. Kansainvälinen luokitus CIE S 017:n ja DIN/ISO 20473:n mukaan alkaa 100 nm:stä ja sisältää vakuumi-UV:n.
* Näkyvän säteilyn spektrialueelle ei ole tarkkoja rajoja, koska ne riippuvat verkkokalvolle saapuvan säteilyvuon määrästä ja tarkkailijan herkkyydestä. Alaraja asetetaan yleensä 360 nm:n ja 400 nm:n väliin ja yläraja 760 nm:n ja 830 nm:n väliin.
e-ILV tarjoaa vapaan pääsyn kaikkiin kansainvälisessä CIE S 017/E:2020 ILV: International Lighting Vocabulary -standardin, 2. painos, sisältämiin termeihin ja määritelmiin.
Aiemmin UV-säteilyn seuraavaa luokitusta käytettiin yleisemmin, erityisesti kolmikielisellä alueella:
UV- ja IR-säteilyn spektrialueet standardin DIN 5030-2:1982-09 (voimassa) & DIN 5031-7:1984 (peruutettu) mukaan
Yleiskatsaus eri standardien spektrialueisiin
Näkyvän säteilyn spektrialueelle ei ole tarkkoja rajoja, koska ne riippuvat verkkokalvolle saapuvan säteilyvuon määrästä ja tarkkailijan herkkyydestä. Alaraja asetetaan yleensä välille 360 nm–400 nm ja yläraja välille 760 nm–830 nm.
Lähde: https://cie.co.at/eilvterm/17-21-009
| Merkintä | Spektrialue |
|---|---|
| UV-A | 315–400 nm |
| UV-B | 280–315 nm |
| UV-C | 200–280 nm |
| näkyvä säteily | – |
| IR-A | 780–1400 nm |
| IR-B | 1400–3000 nm |
| IR-C | 3000–1000000 nm |
Kosmeettiset tuotteet, erityisesti aurinkosuojatuotteiden testimenetelmät ja aurinkosuojakertoimen in vivo -määritys
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV-A | 320 nm – 400 nm |
| UVA II | 320 nm – 340 nm |
| UVA I | 340 nm – 400 nm. |
| UV-B | 290 nm – 320 nm |
Kosmeettiset tuotteet, sovellus aurinkosuojatuotteiden testimenetelmien alalla
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV, ultraviolettisäteily | 290 nm – 400 nm |
| UV-A | 320 nm – 400 nm |
| UVA II | 320 nm – 340 nm |
| UVA I | 340 nm – 400 nm. |
| UV-B | 290 nm – 320 nm |
UVA-aurinkosuojan määrittäminen
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV-A | 320 nm–400 nm |
| UVA II | 320 nm–340 nm |
| UVA I | 340 nm–400 nm. |
| UV-B | 290 nm–320 nm |
Silmäoptiikka - Piilolasit - Osa 1: Termit, piilolasimateriaalien luokitus ja suositukset piilolasien eritelmien laadintaan
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV-A | 315 nm–380 nm |
| UV-B | 280 nm–315 nm |
Ilmailu - Sähkökaapelit ilmailusovelluksiin
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV, ultravioletti | 200–400 nm |
Ilmailu- ja avaruusteollisuus - Johtojen ja kaapelien merkintäprosessit UV-lasereilla
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV, ultravioletti | 200–400 nm |
Eri alueiden nimitykset ja rajat vastaavat Kansainvälisen valaistuskomission (CIE) suositusta, paitsi että näissä suosituksissa UV-C-alue on 100 nm–280 nm ja sisältää siten tyhjiö-UV-alueen.
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV, ultravioletti | 100 nm–400 nm |
| Tyhjiöultravioletti (VUV) | 100 nm–200 nm |
| UV-C | 200 nm–280 nm |
| UV-B | 280 nm–315 nm |
| UV-A | 315 nm–400 nm |
Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus. Mittausmenetelmät
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UVA, lähi-UV | 315 nm–400 nm |
Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus. Ohje valmistajan vaatimuksista koskien muiden kuin laseroptisten lähteiden säteilyturvallisuutta
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UVA, lähi-UV | 315–400 nm |
Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus - Osa 6: Ultraviolettisäteilyä lähettävät tuotteet (IEC 62471-6:2022)
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily | 100 nm – 400 nm |
| UV-C | 100 nm – 280 nm |
| UV-B | 280 nm – 315 nm |
| UV-A | 315 nm – 400 nm |
Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus
Joissakin sovelluksissa ultraviolettispektri on jaettu myös osiin "kauko-ultravioletti", "vakuumiultravioletti" ja "lähi-ultravioletti"; rajat vaihtelevat kuitenkin väistämättä sovelluksesta riippuen (esim. meteorologiassa, optisessa suunnittelussa, fotokemiassa ja termofysiikassa).
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UV-säteily, UVR | 100 nm – 400 nm |
| UV-C | 100 nm – 280 nm |
| UV-B | 280 nm – 315 nm |
| UV-A | 315 nm – 400 nm |
Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus
Ultraviolettisäteilyn aallonpituusalue 100 nm–400 nm jaetaan tavallisesti seuraavasti: UV-A 315 nm:stä 400 nm:iin; UV-B 280 nm:stä 315 nm:iin; UV-C 100 nm:stä 280 nm:iin. Näitä UV-säteilyn nimityksiä ei pidä ymmärtää tarkkoina rajoina, erityisesti fotobiologisten vaikutusten osalta. Fotobiologian eräillä alueilla aallonpituusalueet jaetaan välille 200 nm–290 nm, 290 nm–320 nm ja 320 nm–400 nm. Näitä aallonpituusalueita kutsutaan joskus (virheellisesti) nimillä UV-A, UV-B ja UV-C. Ultraviolettisäteilyä, jonka aallonpituus on alle 180 nm, kutsutaan vakuumi-UV-säteilyksi. On huomattava, että säteilyä 380 nm:stä 400 nm:iin kutsutaan näkyväksi säteilyksi, vaikka tämä aallonpituusalue kuuluu määritelmän mukaan myös UV-säteilyn alueeseen.
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily | 100 nm–400 nm |
| UV-C | 100 nm–280 nm |
| UV-B | 280 nm–315 nm |
| UV-A | 315 nm–400 nm |
Spektrisäteilyn mittaus; lähettimet spektrisäteilymittauksia varten; valintakriteerit
Optisen alueen ja valaistustekniikan säteilyfysiikka - Täydennys 1: Sisällysluettelo suureista, kaavatunnuksista ja yksiköistä sekä hakemisto standardiin DIN 5031
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV-C | 100–280 nm |
| VUV | 100–200 nm |
| FUV | 200–280 nm |
| UV-B | 280–315 nm |
| UV-A | 315–400 nm |
| VIS | 380–780 nm |
| IR-A | 780–1400 nm |
| IR-B | 1400–3000 nm |
| IR-C | 3000–1000000 nm |
| MIR | 3000–50000 nm |
| FIR | 50000–1000000 nm |
Avaruuslennon ympäristö (luonnollinen ja keinotekoinen) - Auringon säteilyn määrittäminen
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| Tyhjiö-UV, VUV | 10 nm–200 nm |
| Ekstreemi-UV, EUV | 10 nm–121 nm |
| FUV, kaukoultravioletti | 122 nm–200 nm |
| Ultravioletti C, UVC | 100 nm–280 nm |
| Ultravioletti B, UVB | 280 nm–315 nm |
| Lähiultravioletti, NUV | 300 nm–400 nm |
| UV-A | 315 nm–400 nm |
| Näkyvä valo, VIS | 380 nm–760 nm |
| Purppura | 360 nm–450 nm |
| Sininen | 450 nm–500 nm |
| Vihreä | 500 nm–570 nm |
| Keltainen | 570 nm–591 nm |
| Oranssi | 591 nm–610 nm |
| Punainen | 610 nm–760 nm |
| Infrapuna, IR | 760 nm–1000000 nm |
| Lähi-infrapuna, IR-A | 760 nm–1400 nm |
| Keski-infrapuna, IR-B | 1400 nm–3000 nm |
| Kauko-infrapuna, IR-C | 3000 nm–1000000 nm |
Ekstreemi-UV, EUV: Tätä määritelmää käyttävät yleisesti tämän spektrikategorian tietojen tarjoajat sekä materiaalitieteiden yhteisö
FUV, kaukoultravioletti: Tätä määritelmää käyttää yleisesti aeronomian yhteisö
UV-C-laitteet - Turvallisuustiedot - Henkilöiden sallittu altistus
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| Vakuumi-UV | 100 nm – 200 nm |
| UV-C | 100 nm – 280 nm |
| UV-B | 280 nm – 315 nm |
| UV-A | 315 nm – 400 nm |
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultravioletti | optinen säteily, jonka aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvän säteilyn aallonpituus |
Ilmailualan sarja - Sähkökaapelit ilmailukäyttöön - Testimenetelmät
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultravioletti | 200 nm–400 nm |
Ilmailu- ja avaruusteollisuus - Johtojen ja kaapelien merkintäprosessit UV-lasereilla
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultravioletti | 200–400 nm |
Fotokatalyysi - Termien sanasto;
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| Tyhjiöultravioletti (VUV) | 100 nm – 200 nm |
| UV-C | 200 nm – 280 nm |
| UV-B | 280 nm – 315 nm |
| UV-A | 315 nm – 400 nm |
UV-C: Huomautus 1 kohtaan: Tämä alue jaetaan neljään alakaistaan seuraavasti: - Tyhjiöultravioletti (VUV) 100 nm – 200 nm; - UV-C 200 nm – 280 nm; - UV-B 280 nm – 315 nm; - UV-A 315 nm – 400 nm.
UV-B: Eri alueiden nimitykset ja rajat vastaavat Kansainvälisen valaistuskomission (CIE) suositusta, paitsi että näissä suosituksissa UV-C-alue on 100 nm – 280 nm ja sisältää siten tyhjiö-UV-alueen.
Silmäoptiikka - Silmälasilinssit
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily | optinen säteily, jonka aallonpituudet ovat lyhyempiä kuin näkyvän säteilyn aallonpituudet |
ISO 20473 määrittää ultraviolettisäteilyn spektrialueen käytettäväksi optiikan ja fotoniikan standardeissa ja jakaa sen seuraavasti: - UV-A: 315–380 nm; - UV-B: 280–315 nm; - UV-C: 100–280 nm. Muilla terveys- ja turvallisuusalueilla UV-A määritellään alueeksi 315–400 nm
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| UV-C | 200–280 nm |
| UV-B | 280–315 nm |
| UV-A | 315–380 nm |
Rautatiesovellukset - Etuikkunat kiskoajoneuvoihin
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UV | 200 nm ja 380 nm |
Kulttuuriperinnön suojelu – Käsittelemättömien tai käsiteltyjen huokoisten epäorgaanisten materiaalien pintojen keinotekoinen vanheneminen simuloidulla auringonsäteilyllä
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UV | 100–400 nm |
| UV-C | 200–280 nm |
| UV-B | 280–315 nm |
| UV-A | 315–400 nm |
Kulttuuriperinnön säilyttäminen - huokoisten epäorgaanisten materiaalien puhdistus - Laserpuhdistusprosessi kulttuuriperinnölle
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily | 10–380 nm |
Henkilönsuojaimet - silmien- ja kasvonsuojaus
Auringonsäteilyltä suojaavissa standardeissa, esimerkiksi yleiskäyttöön tarkoitetuissa aurinkolaseissa, UV-A:n yläraja oletetaan joskus olevan 380 nm. Standardeissa, joissa on suojausvaatimuksia keinotekoisista lähteistä tulevaa säteilyä vastaan, UV-A:n yläraja oletetaan yleensä olevan 400 nm, mikä on yhdenmukainen CIE:n määritelmän kanssa. 400 nm:n ylärajaa käyttävät muun muassa ICNIRP, ACGIH, Maailman terveysjärjestö sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi keinotekoisen optisen säteilyn aiheuttamilta terveys- ja turvallisuusriskeiltä suojautumisesta.
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UV-säteily, UVR | optinen säteily, jonka aallonpituudet ovat lyhyempiä kuin näkyvän säteilyn aallonpituudet |
Ilman ja muiden kaasujen puhdistus
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UV | 100 nm – 400 nm |
| UV-C | 200 nm – 280 nm |
| UV-B | 280 nm – 315 nm |
| UV-A | 315 nm – 400 nm |
Aurinkoenergia
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily | 10 nm–400 nm |
| UV-C | 200 nm–280 nm |
| UV-B | 280 nm–315 nm |
| UV-A | 315 nm–400 nm |
Ilmailu- ja avaruustekniikan rakenteet
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UV-säteily | ei mitään |
Tekstiilit - Auringon ultraviolettisäteilyä vastaan suojaavat ominaisuudet - Osa 1: Vaatetustekstiilien testimenetelmät;
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UVR | 180 nm–400 nm |
| – | 200 nm–280 nm |
| – | 280 nm–315 nm |
| – | 315 nm–400 nm |
Tekstiilit - Värinkeston testaus - Osa A08: Kolorimetrian sanasto
Ultraviolettisäteilyn spektrialueen raja-arvoja ei ole tarkasti määritelty, ja ne voivat vaihdella käyttökohteen mukaan.
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UV-säteily | Säteilyenergia, jonka monokromaattisten komponenttien aallonpituudet ovat lyhyempiä kuin näkyvän säteilyn ja suurempia kuin noin 100 nm |
Öljy- ja maakaasuteollisuus - Lasikuituvahvisteiset muoviputket (GRP) - Osa 1: Termit, symbolit, käyttökohteet ja materiaalit
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily, UV-säteily | sähkömagneettinen säteily taajuusalueella välittömästi näkyvän spektrin yläpuolella |
Ainetta rikkomaton testaus - Terminologia
| Nimitys | Spektrialue |
|---|---|
| ultraviolettisäteily | ei mitään |
Downloads
Tekniset tiedotteet ovat saatavilla saksaksi ja englanniksi. Englanninkielinen versio on sitova.
Kirjoittaja: Dr. Mark Paravia
Dr.-Ing. Mark Paravia on Opsytec Dr. Gröbel GmbH:n toimitusjohtaja Ettlingenissä ja johtaa akkreditoitua kalibrointilaboratoriota. Tutkittuaan pulssitettuja ksenoni-eksimeeripurkauksia KIT:n valaistustekniikan instituutissa hänen nykyinen painopisteensä on optisen säteilyn mittaustekniikassa. Hän toimii DIN-standardointikomitea FNL 7 "Optinen säteily" varapuheenjohtajana ja on DVGW:n UV-desinfiointia käsittelevän projektiryhmän jäsen.
