UV-alan ohjeet, normit ja standardit

UV-säteilyä koskee kaksi sääntelyn haaraa: tuoteturvallisuus ja työturvallisuus. Tuoteturvallisuus kattaa lamppujen fotobiologista turvallisuutta koskevan standardin DIN EN 62471, sähkölaitteita koskevan IEC 60335 -sarjan, koneita koskevan standardin DIN EN 12198-1 ja UVC-laitteistoja koskevan standardin ISO 15858. Työpaikalla sovelletaan direktiiviä 2006/25/EY yhdessä standardin DIN EN 14255-1 kanssa, jossa määritellään menettelyt henkilökohtaisen altistumisen mittaamiseksi ja arvioimiseksi.

Tuotteiden osalta on erotettava aiotut käyttökohteet toisistaan, jotta voidaan valita oikea turvallisuusstandardi. Turvallisuusstandardit kattavat laajan joukon tuoteluokkia ja sovelluksia. Ne voidaan jakaa karkeasti eri luokkiin.

Toisistaan erotetaan sähkö- ja elektroniikkalaitteet, koneet, työpisteet sekä lamput ja lamppujärjestelmät.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteet on suunniteltu esimerkiksi kotitalouslaitteiksi. Kotitalouslaitteiden osalta oletetaan, että niitä käytetään myös työpaikalla toimistomaisessa ympäristössä. Siksi ne eroavat teolliseen käyttöön tarkoitetuista laitteista.

Ensimmäinen merkityksellinen standardi on siten:

DIN EN IEC 60335-1 VDE 0700-1:2026-09 Kotitalouskäyttöön ja vastaavaan käyttöön tarkoitettujen sähkölaitteiden turvallisuus

Tämä painos korvasi 1. syyskuuta 2026 aiemmin voimassa olleen painoksen DIN EN 60335-1 VDE 0700-1:2024-07; aiempi painos on vedetty pois.

DIN EN eli IEC 60335 koostuu useista osista, joista ensimmäisessä osassa (60335-1) määritellään yleiset vaatimukset. Erityyppisiä laitteita koskevat erityisvaatimukset käsitellään erillisissä standardeissa (osa 2), kuten

IEC 60335-2-27: Laitteet ihon altistamiseen ultravioletti- ja infrapunasäteilylle

IEC 60335-2-65: Ilmanpuhdistuslaitteet (UVC-säteilyllä)

IEC 60335-2-109:2010+A1:2013+A2:2016 Kotitalouskäyttöön ja vastaaviin tarkoituksiin tarkoitetut laitteet vedenkäsittelyyn UV-säteilyllä

IEC 60335 päivitetään säännöllisesti uusien teknologioiden ja muuttuvien turvallisuusvaatimusten huomioon ottamiseksi. Uusimmassa painoksessa määritellään UV-turvallisuuden osalta standardin DIN EN 62471:2009 vapaa luokka.

Huomautukset: Standardin IEC 60335-1 vanhemmissa painoksissa vaaditaan luvussa 32 (Säteily, myrkyllisyys ja vastaavat vaarat): "Laitteet eivät saa normaalissa käytössä toimiessaan lähettää haitallista säteilyä eikä aiheuttaa myrkyllisistä aineista tai vastaavista johtuvia vaaroja." Vanhan määräyksen haittapuoli on se, ettei siihen sisältynyt täsmällistä määrittelyä. Siksi standardin DIN EN 62471:2009 mukainen vapaa luokka on edullisempi, selkeämpi ja täsmällisempi.

Kuten esimerkiksi EMC:n osalta, koneita ja järjestelmiä koskevat omat standardinsa.

Tärkein on

DIN EN 12198-1:2008-11 Koneturvallisuus – Koneiden lähettämästä säteilystä aiheutuvien riskien arviointi ja vähentäminen

DIN EN 12198-1:2008-11 koskee koneita ja määrittelee yleiset periaatteet sellaisten säteilyvaarojen arvioimiseksi ja vähentämiseksi, joita tällaisten koneiden käytöstä voi aiheutua. Tähän sisältyvät erityyppiset säteilyt, muun muassa optinen säteily (ultravioletti, näkyvä ja infrapuna), sähkömagneettinen säteily ja ionisoiva säteily. Standardia DIN EN 12198-1 sovelletaan, jos sovellettavaa C-tyypin standardia ei ole käytettävissä. Standardin DIN EN 12198-1 tavoitteina ja vaatimuksina ovat vaarojen arviointi, vähentäminen ja merkitseminen.

Arviointietäisyys koneeseen on yleensä 10 cm. Luokitus perustuu efektiiviseen irradianssiin (säteilyvoimakkuuteen) ja jakautuu kolmeen luokkaan:

Tarvittavat suojatoimenpiteet ja tiedot seuraavat sitten luokituksesta. Tässä kohdassa UV-vaaraa ei ole välttämätöntä vähentää "nollaan". Käänteisesti käyttäjää on kuitenkin varoitettava ja hänelle on annettava koulutus.

Huomautus: Näkyvän säteilyn osalta alueella 400 nm – 700 nm käytetään efektiivistä radianssia tai irradianssia (Slamda). Tätä ei ole otettu huomioon tässä UV-standardien esittelyssä.

Näin päästään työpaikan työturvallisuuteen. UV-säteilyyn liittyvää työturvallisuutta työpaikalla ohjaavat ohjeet ja lainsäädännölliset määräykset, joiden tavoitteena on suojella työntekijöiden terveyttä ja minimoida altistuminen UV-säteilylle. Tärkeimmät huomioon otettavat näkökohdat ovat OStrV (kuten esimerkiksi Saksassa) ja direktiivi 2006/25/EY.

Asetus työntekijöiden suojelusta keinotekoisen optisen säteilyn aiheuttamilta vaaroilta (OStrV)

Tämä asetus säätelee työntekijöiden suojelua keinotekoisen optisen säteilyn, myös UV-säteilyn, vaaroilta. Se velvoittaa työnantajat tekemään riskinarvioinnin ja toteuttamaan soveltuvat suojatoimenpiteet. OStrV:n altistumisraja-arvo 30 J/m² on osa Saksan työsuojeluasetusta työntekijöiden suojelusta keinotekoisen optisen säteilyn aiheuttamilta riskeiltä, jolla direktiivi 2006/25/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Direktiivi 2006/25/EY Keinotekoinen optinen säteily

Direktiivi 2006/25/EY, joka tunnetaan "keinotekoisen optisen säteilyn direktiivinä", on EU-direktiivi, joka säätelee työntekijöiden suojelua työpaikalla esiintyvän keinotekoisen optisen säteilyn aiheuttamilta vaaroilta. Direktiiviä sovelletaan kaikkiin työpaikkoihin, joissa työntekijät voivat altistua keinotekoiselle optiselle säteilylle. Keinotekoinen optinen säteily kattaa ultraviolettisäteilyn (UV), näkyvän valon ja infrapunasäteilyn (IR), jota lähettävät keinotekoiset lähteet, kuten lamput, laserit, hitsauslaitteet ja muut teolliset sovellukset.

Työnantajat ovat velvollisia toteuttamaan direktiivin vaatimukset työntekijöidensä turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi. Tähän sisältyy riskinarviointien tekeminen, soveltuvien suojatoimenpiteiden toteuttaminen ja työntekijöiden säännöllinen koulutus.

Keinotekoisen optisen säteilyn direktiivissä luetellaan noin 15 erilaista vaaraa. UV:n kannalta merkityksellisiä ovat tässä epäkoherentin UVA-säteilyn raja-arvot HUVA sekä ihon ja silmän efektiivinen säteilytys Heff.  Muita raja-arvoja on mukana esimerkiksi niin kutsutulle sinisen valon vaaralle (Blue Light Hazard).

Ihon ja silmän efektiivistä säteilytystä Heff selitetään tässä. Kyseessä on S(λ):lla painotettu säteilyaltistus, eli annos yksikössä J/m². Painotusfunktio on esitetty alla. Kaaviossa näkyy kaksi käyrää, jotka esittävät x-akselilla olevan aallonpituuden (lambda) nanometreinä (nm) ja y-akselilla olevan vaaravastefunktion S välistä suhdetta. Y-akselilla käytetään logaritmista asteikkoa.

Painotusfunktion korkea arvo tarkoittaa suurta vaaraa. Siten voidaan havaita, että riski UVA-spektrialueella on merkittävästi pienempi kuin UV-B- ja UV-C-säteilyn aiheuttama riski. 

Emissio on mitattava arviointia varten. Tämä kerrotaan sitten painotusfunktiolla S ja kerrotaan altistusajalla (sekunteina). Tuloksena on painotettu annos H_eff. H_eff:n raja-arvo on 30 J/m². Arvo perustuu vähimmäiseryteemaannokseen (MED), joka on alin UV-säteilyannos, jonka on osoitettu aiheuttavan eryteemaa. Raja-arvot vaihtelevat UV-säteilyn aallonpituuden mukaan, ja lyhyemmät aallonpituudet (UVC ja UVB) aiheuttavat yleensä suuremman riskin kuin pidemmät aallonpituudet (UVA). Nämä raja-arvot on määritelty erityisesti UV-säteilylle, jonka aallonpituus on 180–400 nm. Ne kuvaavat olosuhteita, joissa useimmat terveet työntekijät voivat altistua toistuvasti kärsimättä akuutteja terveyshaittoja, kuten eryteemaa (ihon punoitusta) tai fotokeratiittia (silmävauriotyyppi). Nämä raja-arvot koskevat erityisesti jatkuvia säteilylähteitä ja on tarkoitettu ohjeeksi, joka tekee UV-lähteiden käytöstä turvallisempaa, mutta niitä ei tule pitää ehdottomana rajana turvallisen ja vaarallisen välillä.

H_eff = 30 J/m² -raja-arvoa sovelletaan, ja se on otettu käyttöön myös muissa standardeissa. Esimerkiksi se on omaksuttu seuraavassa standardissa ISO 15858:2016. Huomautuksia: Standardit eivät voi määrittää lakisääteisiä raja-arvoja.

ISO 15858:2016 UV-C-laitteisto ... Henkilöiden sallittu altistus

Tämä kansainvälinen standardi määrittää turvallisuusohjeet UV-C-säteilyn käytölle ilman ja pintojen desinfioinnissa. Sitä käytetään yleisesti niin sanotuissa yläilman UV-laitteissa yläilmatilan desinfioimiseksi. ISO 15858:2016 määrittää vähimmäisvaatimukset ihmisten suojelemiseksi irradianssin raja-arvon avulla, joka johtaa päivittäiseen annokseen, jonka vaikuttava arvo on 30 J/m² 254 nm:n emissiolla. UV-C-irradianssi mitataan korkeuksilla 1,83 m ja 2,13 m (6,0–7,0 ft) huoneen eri kohdissa. Mittaukset suoritetaan alkuasennuksen yhteydessä ja myös uusien UV-lamppujen asennuksen yhteydessä.

Mittaus poikkeaa DIN EN 14255:ssä kuvatusta yleisestä mittausmenettelystä. DIN EN 14255:ää sovelletaan yleisesti.

DIN EN 14255-1:2005 Henkilökohtaisen altistuksen mittaus ja arviointi epäkoherentille optiselle säteilylle

DIN EN 14255-1 määrittää menetelmät henkilökohtaisen altistuksen mittaukseen ja arviointiin keinotekoisesta optisesta säteilystä, mukaan lukien UV-säteily. DIN EN 14255-1:2005 ei itse määritä raja-arvoja, mutta omaksuu nämä direktiivistä 2006/25/EY.  

Toisin kuin muissa standardeissa, arviointietäisyyttä ei ole kiinteästi määritelty, vaan se määritetään sovelluskohtaisesti työpaikalla. DIN EN 14255-1:2005 määrittää myös sarjan suojatoimenpiteitä ja organisatorisia toimenpiteitä, mukaan lukien henkilökohtaiset suojavarusteet (PPE).

Tärkein standardi lampuille ja lamppujärjestelmille on DIN EN 62471 "Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus".

DIN EN 62471:2009-03 Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus

(IEC 62471:2006)

DIN EN 62471 kehitettiin varmistamaan, että keinotekoiset lamput ja lamppujärjestelmät eivät aiheuta haitallisia vaikutuksia iholle tai silmille säteilyn vuoksi. Aallonpituusalue määritettiin välille 200–3000 nm, joka kattaa kaikki vaarat. DIN EN 62471:n ja direktiivin 2006/25/EY raja-arvot perustuvat molemmat ICNIRP-ohjeisiin; standardi määrittää lisäksi mittausolosuhteet, mittalaitteet ja arviointietäisyydet. Arviointietäisyys on yleensä 20 cm.

Tärkein tulos on arviointi ja luokittelu luokkiin DIN EN 62471:n mukaisesti:

DIN EN 62471:2009:n mukaan laitteet luokitellaan seuraaviin ryhmiin:

• Vapaa ryhmä
• Riskiryhmä 1 (matala riski)
• Riskiryhmä 2 (keskitason riski)

• Riskiryhmä 3 (korkea riski)

   

Vapaan ryhmän laitteet eivät osoita:

• Aktinistä ultraviolettivaaraa (E_s) 8 h:n aikana
• Lähi-UV-vaaraa (E_UVA) 1000 s:n aikana
• Fotokemiallista verkkokalvovaaraa (L_B) 10 000 s:n aikana
• Termistä verkkokalvovaaraa (L_R) 10 s:n aikana
• Infrapunasäteilyn aiheuttamaa vaaraa silmälle (E_IR) 1000 s:n aikana

Riskiryhmä 1 sisältää lamput, jotka eivät aiheuta vaaraa käyttäjän käyttäytymisen normaalien rajoitusten ansiosta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi:

• Aktinista ultraviolettivaaraa (E_s) 10 000 s:n aikana
• Lähi-UV-vaaraa (E_UVA) 300 s:n aikana

Riskiryhmässä 2 keskitytään estämään reaktioita kirkkaisiin valonlähteisiin tai termistä epämukavuutta. Riskiryhmä 3 (korkea riski) osoittaa, että lamppu aiheuttaa vaaran jopa lyhytaikaisessa altistuksessa. 

Arvioinnin lievä yksinkertaistaminen on mahdollista standardin IEC 62471-6:2022 mukaisesti.

IEC 62471-6:2022 Lamppujen ja lamppujärjestelmien fotobiologinen turvallisuus – Osa 6: Ultraviolettilampputuotteet

Standardin 62471 osa 6 koskee myös lamppuja, jotka on ensisijaisesti tarkoitettu tuottamaan ultraviolettisäteilyenergiaa, kuten ultraviolettilähteitä säteilytettyjen materiaalien fluoresenssin virittämiseen, hyönteispyydyksiä, tieteellisiä tutkimuksia, mineraalien tunnistamista, rikkomatonta testausta, germisidistä säteilytystä ja muita tarkoituksia varten. Näin ollen luminanssi- ja lämpövaarat suljetaan pois. IEC 62471-6:2022:n arviointietäisyys on sovelluskohtainen ja sijaitsee välillä 0,4 m ja 3 m. IEC 62471:n osan 6 soveltamiseksi UV-säteilyemission on oltava suurempi kuin 50 % kokonaissäteilyemissiosta.

IEC 62471-6:2022-standardi käsittelee optisten säteilylähteiden fotobiologista turvallisuutta, keskittyen erityisesti LED-pohjaisten järjestelmien optisten säteilylähteiden fotobiologisiin turvallisuusvaatimuksiin. Tämä yleisstandardin IEC 62471 täydennys tarjoaa erityisiä ohjeita ja vaatimuksia UV-LEDien ja UV-LED-järjestelmien arviointiin ja luokitteluun niiden fotobiologisten riskien osalta.

Yhteenveto UV-alan ohjeista, normeista ja standardeista

Tuotteen, koneen tai työpaikan arviointia varten on valittava oikea standardi, jotta mittaus- ja arviointiolosuhteet määritetään. Tärkeimmät on lueteltu.

Yhteenvetona todettakoon, että altistuksen raja-arvo direktiivin RL/2006/25 (keinotekoisen optisen säteilyn direktiivi) mukaan on tärkein UV-arvioinnissa. Tämä on 30 J/m² 8 tunnin ajanjaksolle. ICNIRP:n mukaan altistuksen raja-arvo 30 J/m² koskee työväestön altistusta, mutta joissakin varotoimenpiteissä myös yleisväestöä. Jos altistuksen raja-arvoa noudatetaan, voidaan olettaa, että terveet aikuiset voivat altistua toistuvasti kärsimättä akuuteja haittavaikutuksia. ICNIRP:n mukaan tätä raja-arvoa tulisi pitää toivottavana tavoitteena ihoaltistukselle pitkäaikaisen riskin minimoimiseksi. ICNIRP huomauttaa, että altistuksen raja-arvo voi soveltua myös yleisväestöön - mutta vain varovaisuutta noudattaen, koska voi olla herkkiä henkilöitä, jotka voisivat reagoida negatiivisesti näillä tasoilla tapahtuvaan altistukseen.

Näkymät ja selvennys Far-UV:lle 222 nm:ssä:

American Conference of Governmental Industrial Hygienists (ACGIH) julkaisi tammikuussa 2022 uudet altistuksen raja-arvot 222 nm:n säteilylle, nostaen tasoja silmille ja iholle. Muutos perustuu uusiin tieteellisiin löydöksiin ja tutkimuksiin, mutta se ei ole lakisääteinen raja-arvo. Kansallinen ja EU:n raja-arvo on vaikuttava annos 30 J/m² (2006/25/EY).

Tärkeimpiä syitä altistuksen raja-arvojen nostamiseen (222 nm:ssä) ovat:

Säteilyllä 222 nm, joka on niin sanotulla far UV-C-alueella, on matalampi tunkeutumissyvyys biologiseen kudokseen verrattuna pidempään UV-C-säteilyyn 254 nm:ssä. Tämä matalampi tunkeutumissyvyys tarkoittaa, että säteily saavuttaa pääasiassa ihon uloimmat solukerrokset ja silmän pinnalliset kerrokset vahingoittamatta syvempiä, herkempiä kerroksia.

Silmien osalta 222 nm:n säteily absorboituu pääasiassa myös sarveiskalvon ulkokerrokseen saavuttamatta syvempiä rakenteita, kuten mykiötä.

Pitkäaikaistutkimuksia ei ole vielä saatu päätökseen. Käyttö on sallittua EU:n lakisääteiseen raja-arvoon (30 J/m²) asti Seff-painotuksella, mutta ACGIH:n suositusta ei oteta huomioon EU:ssa.

Miten näitä kehyksiä sovelletaan yksittäisillä sovellusalueilla, näytetään sovellussivuilla työturvallisuus ja fotobiologinen turvallisuus (OStrV ja IEC 62471 riskinarvioinnissa), UV-fluoresenssitarkastus (ASTM E1417 ja ISO 3452) ja UV vesi- ja ympäristötekniikassa (DIN 19294 ja ÖNORM M 5873).

Yllä oleva teksti jäsentää säädösten säikeet; alla oleva hakutyökalu toimii toisin päin. Valitkaa käyttökohde ja tehtävä — se nimeää olennaiset säännöt, joista kukin sisältää lyhyen yhteenvedon sisällöstä ja päivämäärän, jona sen laitos on viimeksi tarkistettu.

Miten UV-annos dokumentoidaan standardien mukaisesti?
Annoslukua, jolla ei ole kontekstia, ei voida jäljittää. Vähintään lamppu ja spektrialue on dokumentoitava. Aikaintegroiduille arvoille säteilytysaika ja irradianssiprofiili on mahdollisesti lisättävä, koska kumpaakaan ei voida päätellä annoksesta yksin – kahden prosessin, joilla on sama annos, irradianssi voi erota suuruusluokan verran.

Mikä standardi soveltuu mihin tuotteeseen?
Valinta perustuu käyttötarkoitukseen, ei säteilyn tyyppiin. Kotitalouskäyttöön tarkoitetuille sähkölaitteille sovelletaan DIN EN 60335-1:tä yhdessä osan 2 -standardien kanssa laitetyypin mukaan – IEC 60335-2-27 iholle kohdistuvalle altistukselle, -2-65 ilmanpuhdistimille ja -2-109 vedenkäsittelylle. Koneet kuuluvat DIN EN 12198-1:n piiriin, jos sovellettavaa C-tyypin standardia ei ole. Työpaikat arvioidaan DIN EN 14255-1:n mukaan, lamput ja lamppujärjestelmät DIN EN 62471:n mukaan – ja tuotteet, joiden säteily on pääosin UV:tä, IEC 62471-6:2022:n mukaan.

Millä etäisyydellä UV-säteilyn emissio arvioidaan standardien mukaan?
Arviointietäisyys on osa kyseistä standardia, ei vapaasti valittavissa. DIN EN 12198-1 arvioi koneet pääsääntöisesti 10 cm:n etäisyydeltä, DIN EN 62471 arvioi lamput 20 cm:n etäisyydeltä. IEC 62471-6:2022 toimii sovelluskohtaisesti välillä 0,4 m–3 m. ISO 15858 mittaa UV-C-irradianssin 1,83 m–2,13 m korkeudelta useista kohdista huoneessa. DIN EN 14255-1 ei määrää etäisyyttä lainkaan; se määritetään sovelluskohtaisesti työpaikalla. Lukemaa, jossa etäisyyttä ei ole ilmoitettu, ei siis voida arvioida.

Asettaako standardi aina lakisääteisen raja-arvon?
Ei. Standardi voi määrittää mittaus- ja arviointimenettelyt asettamatta itse raja-arvoja. DIN EN 14255-1 kuvaa menettelyn, mutta ottaa raja-arvonsa Saksan OStrV-asetuksesta ja direktiivistä 2006/25/EY. Saksassa lakisääteisesti sitova on efektiivinen altistusraja-arvo 30 J/m² kahdeksan tunnin aikana; DIN EN 62471 ja ISO 15858 ottavat sen käyttöön. Sitä vastoin suositukset, kuten ACGIH:n vuonna 2022 esittämät arvot 222 nm:lle, eivät ole lakisääteisiä raja-arvoja eivätkä ole voimassa EU:ssa.